Yleisimmät home- ja sisäilmaongelmat

Rakennuksessa kasvavat homeet ja mikrobit muodostavat asukkailleen merkittävän terveysriskin. Kosteus- ja homevaurioista aiheutuvat homeet, bakteerit ja sienet aiheuttavat allergiasairauksia, astmaa ja homepölykeuhkoa. Bakteereita, homeita ja mikrobeja on kaikkialla elinympäristössä, mutta tietyt homeet ja bakteerit ovat tunnetusti toisia haitallisempia. Myös homeiden ja sienten riskiarvioinnissa pätevät samat periaatteet. Eri mikrobisukujen ja lajien terveysriskit eroavat toisistaan ja aiheuttavat erityyppisiä terveysriskejä ja terveyshaittaa.

Tässä artikkelissa keskitytään yleisimpiin home- ja sisäilmaongelmiin ja niiden aiheuttajiin. Voit lukea koko tekstin tai klikata alla olevan linkkilistauksen kautta suoraan sinua kiinnostavaan aiheeseen.

Homeiden ja mikrobien aiheuttamaa terveyshaittaa arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota niiden elinympäristöön. Tulokseen vaikuttaa, arvioidaanko kodin, työpaikan tai päiväkodin riskejä. Kokonaisuuteen vaikuttavat myös homeille altistuvien ikä ja altistumisen kesto. Tupakointi, vitamiinien puutostilat ja aliravitsemus voivat vaikuttaa toksiinien aiheuttamiin seurauksiin elimistössä.

Mikrobisuvuista osa on allergisoivia ja myrkyllisiä eli toksisia. Mikrobeilla ja kemiallisilla altisteilla on yhteisvaikutuksia. Myös kasvualusta vaikuttaa mikrobin toksisuuteen. Hengitysteiden kautta syntyvä altistuminen on allergian kannalta pääsääntöisesti haitallisempaa kuin mikrobien siirtyminen kehoon ruuansulatuksen kautta. Kun haitallisen aineen kanssa ollaan tekemisissä vuosia tai vuosikymmeniä, tämä on haitallisempaa kuin lyhyt altistuminen homeiden ja mikrobien aiheuttamalle terveyshaitalle.

Vaurioituneissa materiaaleissa ja vaurioituneiden kohteiden ilmassa esiintyy usein mikrobeja, joita harvemmin esiintyy vauriottomien rakennusten rakenteissa ja ilmassa. Näitä mikrobeja kutsutaan kosteusvaurioindikaattorimikrobeiksi. Osa niistä vaatii runsaan kosteuden kasvaakseen. Rakennuksista otetuissa materiaali- ja ilmanäytteissä esiintyy tavallisimmin Penicillium-, Aspergillus- ja Cladosporium-sienisukuja sekä hiivoja. Bakteereista yleisimmät ovat mullanhajuiset sädesienet eli aktinobakteerit.

Kosteusvaurioon viittaavia mikrobeja:

Acremonium spp
Aspergillus fumigatus
Aspergillus penicilloides
Aspergillus versicolor
Chaetomium spp
Eurotium spp
Exophiala spp
Fusarium spp
Phialophora spp
Stachybotrys spp
Trichoderma spp
Tritirachium spp
Ulocladium spp
Wallemia spp
Hiivat
Aktinomykeetit

Penicillium on kosteusvauriohomeiden ensiaste

Penicillium eli pensselihome on tavanomaisin sisäilmassa esiintyvä homesuku Aspergillusten ja Cladosporiumin lisäksi. Penicillium-hometta esiintyy yleisesti arkielämässä kaikkialla – myös terveissä rakennuksissa. Leivän tai hillon päällä kasvava home on juurikin penicilliumia. Penicillium on tuttu lääketieteen historiasta penisilliinin ja muiden antibioottien alkulähteenä. Penicillium-suvun homeella on haitallisia terveysvaikutuksia, sillä allergisoivana ja toksiineja tuottavana homeena penicillium voi aiheuttaa infektion elimistössä.

Penicillium kuuluu niin sanottuihin primäärivaiheen mikrobisukuihin, joka alkaa ensimmäisten mikrobisukujen joukossa kasvaa kosteusvaurioituneessa rakenteessa. Penicilliumin itiöt leviävät helposti ja pitkään ilmassa ja laji on nopeakasvuinen. Penicilliumin kasvu on jopa silmin havaittava peittäen kasvualustalla hitaammin kasvavia lajeja.

Kosteusvauriorakennuksissa otetuista ilmanäytteistä penicilliumin pitoisuudet ovat korkeita ja aiheuttavat homeille tyypillisiä altistusoireita, astmaa ja allergiaoireita asunnossa asuville ja oleskeleville. Penicillium voi olla myös toksiineja tuottava homelaji, joka voi aiheuttaa hermosto-oireita, vapinaa, pahoinvointia ja oksentelua. Altistumista penicilliumille voidaan mitata IgG- ja IgM-luokan vasta-aineilla. Penicilliumille voi herkistyä kosteusvaurioasunnossa, jonka jälkeen lääkkeenä syöty penisilliini voi aiheuttaa käyttäjälleen pahimmillaan anafylaktisen reaktion.

Miten penicilliumille altistumista tutkitaan?

Penicilliumia kuten muitakin homelajeja tutkitaan ensisijaisesti rakenteista otettavilla näytteillä, jotka tutkitaan homeiden ja mikrobien varalta laboratoriossa. Luotettavimman tuloksen saa, kun näytteenotossa ja tutkimusten analysoinnissa käytetään rakennusterveys- tai sisäilma-asiantuntijaa. Jos asumisterveysasetuksen mukainen toimenpideraja ylittyy, tulee mikrobilähde selvittää ja poistaa. Jos asukkaiden oireet viittaavat toksiineille altistumiseen, voidaan sisätilojen pinnoille laskeutuneen pölyn toksisuus selvittää. Korjaus- ja purkutöiden aikana itiöpölyltä suojautumiseen on aina syytä käyttää korkealuokkaisia P3-luokan hengityssuojaimia.

Aspergillus-homeet elävät kosteusvauriotaloissa

Aspergillus versicolor kuuluu Aspergillus-suvun homeisiin, jotka ovat hyvin yleisiä kosteusvaurioituneissa rakennuksissa. Aspergillus-home aiheuttaa allergiasairauksia ja tuottaa vakavia, terveyshaittoja aiheuttavia mykotoksiineja.

Aspergillus-homeen toksiset ominaisuudet ovat tunnettuja pitkään. Jo 1800-luvulla homeen voitiin osoittaa kasvavan ihmisen keuhkokudoksessa. Suomessa aspergilluksen terveysriskit on kuvattu jo 1960-luvulla työperäisinä keuhkosairauksina.

Aspergillusta kasvaa kaikkialla elinympäristössä, etenkin vaurioituneissa rakennusmateriaaleissa. Sen esiintyminen viittaa rakenteessa olevaan kosteusvaurioon. Niin sanotussa indikaattorimikrobien listalla on useita Aspergillus-suvun homeita.

Kun Aspergillus-suvun homeista Aspergillus Versicolor leviää kuivissa olosuhteissa, Aspergillus fumigatus kasvaa kosteissa olosuhteissa. Keraamiset tuotteet, maalit ja liimat ovat tyypillisiä Aspergillus-lajiston kasvualustoja. Kosteusvauriokohteista otetuissa näytteissä Aspergillus Versicoloria kasvaa puu- ja kipsilevyissä, mineraalieristeissä ja muoveissa.

Aspergillus-homeiden vaikutukset terveyteen

Yhdessä Penicilliumin ja Cladosporiumin kanssa Asperillus-homeet aiheuttavat usein välitöntä IgE-välitteistä yliherkkyyttä ja allergiasairauksia.

Näytteissä esiintyvä Penicilliumin suuri määrä voi tarkoittaa näytteenotossa tapahtunutta näytteen kontaminoitumista. Cladosporium yleisenä ulkoilmahomeena esiintyy ulkoilmaan kosketuksissa olevissa rakenteissa ja eristeissä.

Ulkomaisissa tutkimuksissa Aspergillus-altistuksen on todettu olevan merkittävä astman riskitekijä. Monet Aspergillus-lajit tuottavat toksiineja, mihin vaikuttavat kasvuolosuhteet, kosteus, hapen ja ravinteiden määrä sekä kilpailevien mikro-organismien läsnäolo.

Aspergillus-home voi aiheuttaa suoran infektion elimistössä kasvamalla keuhkoputkissa, poskionteloissa, luussa tai leikkaushaavassa. Erityisen tärkeää välttää Aspergillus-homeita on etenkin elinsiirtopotilailla, joilla on suurempi riski sairastua Aspergilluksen aiheuttamaan vakavaan infektioon alentuneen vastustuskyvyn vuoksi.

Miten Aspergillus-homeen aiheuttamaa terveyshaittaa voidaan tutkia?

Aspergillus versicolorin, kuten muidenkin Aspergillus-sukuun kuuluvien homeiden aiheuttamilta terveyshaitoilta voitaisiin parhaiten välttyä, mikäli vältetään oleskelua ja asumista maanpinnan alapuolisissa, kosteissa asuin- ja työskentelytiloissa.

Aspergillus-suvun homesienten on todettu aiheuttavan vakavia terveyshaittoja. Niiden tuottamat toksiinit aiheuttavat syöpää ja keuhkoinfektioita, joihin liittyy korkea kuolleisuus.

Aspergillus-suvun homeiden, kuten muidenkin homeiden ja mikrobien tutkimuksia tekevät rakennusterveys- ja sisäilma-asiantuntijat. Tutkimustoimenpiteitä ovat rakenteiden mikrobipitoisuuden mittaaminen materiaalinäyttein vauriopaikoista ja riskirakenteista sekä vaurioituneiden rakenteiden poistaminen. Terveystarkastaja voi määrätä asuintilan käyttökieltoon, mikäli toksiineja tuottavan aspergillus-lajin pitoisuus rakenteessa ylittää 500 cfu/g ja asukkailla todetaan vakavia terveyshaittoja.

Sädesienet aiheuttavat maakellarin hajua

Maakellarimaista ja multamaista hajua tuottavat sädesienet eli aktinobakteerit lisääntyvät paitsi luonnossa maaperässä ja vesistöissä myös kosteusvaurioituneissa rakennuksissa ja rakenteissa. Ne ovat itiöitä ja rihmastoa muodostavia, yleisimpiä kosteusvaurioituneessa rakennuksessa kasvavia mikrobeja.

Sädesienten aiheuttamat terveyshaitat ovat olleet pitkään tiedossa. Ne aiheuttavat vaikeita infektioita ja homepölykeuhkosairautta maatalous- ja puunjalostustyössä. Kosteusvaurioituneissa rakennuksissa sädesienet aiheuttavat terveyshaittoja yhteisvaikutuksessa homesienten kanssa. Sädesienten pitoisuuksille sisäilmassa ja materiaalinäytteissä on ohjearvot ja toimenpiderajat.

Sädesienet eivät edellytä vaativia kasvuolosuhteita, vaan ne kasvavat ja lisääntyvät olosuhteissa, joissa moni muu mikrobi ei pystyisi kasvamaan. Sädesienet voivat kasvaa myös betonissa ja ne tuottavat aineita, joiden avulla sädesienet voivat vallata elintilaa muilta mikrobeilta ja bakteereilta.

Lue lisää: Millaisia terveyshaittoja sädesienet aiheuttavat?

Lattiasieni voi levitä koko asuinrakennukseen

Lattiasieni (Serpula lacrymans) on asuinrakennuksissa kasvava sienilaji (ruskolahottaja), joka suosii pysyvästi viileää, kosteaa ja seisovaa ilmaa. Lattiasieni on yleensä seurausta virheellisistä alapohjakorjauksista. Jos alapohjan kosteustilannetta on muutettu siten, että rakennuksessa käytetty puu pääsee kastumaan, voi lattiasieni vallata koko rakennuksen.

Lattiasieni tarvitsee kasvaakseen yhteyttä alkaliseen materiaaliin, kuten betoniin, laastiin tai mineraalivillaan. Kasvun tarvitsemaa alkalista kalkkia löytyy myös savesta, tiilestä, kipsistä ja kevytsorasta. Sieni syö puuta hajottamalla selluloosaa entsyymeillä. Sieni tuottaa happoa, jota se neutraloi syömällä kalkkia. Siksi mineraalivilla ja betonilaatta ovat erittäin hyvä kasvualusta aggressiiviselle lattiasienelle.

Lahottajasieniä ovat

Lattiasieni (Serpula lacrymans)
Istukkakääpä (Rhodonia placenta)
Kelokääpä (Antrodia sinuosa)
Kellarikesikkä (kellarisieni, Coniophora puteana)

Lattiasienivaurion tutkiminen

Lattiasienen aiheuttamat ongelmat ovat suurimmat sen kasvualustana toimivalle rakennukselle, jonka sieni kasvaessaan lahottaa tehokkaasti. Lattiasientä tutkitaan DNA:n mittaamiseen perustuvalla qPCR-menetelmällä. Menetelmä havaitsee rakennusmateriaalinäytteessä esiintyvät elävät ja kuolleet mikrobit.

Kaikilla lahottajasienillä on kyky kasvaessaan hajottaa puun ligniiniä tai selluloosaa aiheuttaen puun lujuuden heikkenemisen. Lattiasientä pidetään sienistä vaarallisimpana, koska lattiasieni kykenee siirtämään vettä rihmaston avulla pitkiä matkoja kuivan hirsiseinän, betonin tai eristekerroksen läpi. Siksi tieto lattiasienen esiintymisestä materiaalinäytteessä on tärkeää korjausten laajuuden määrittämiseksi.

Näytteeksi kannattaa ottaa runsaasti materiaalia, jossa havaitaan kasvavan rihmastoa. Näyte toimitetaan sieniä tutkivaan laboratorioon.

Lue lisää: Ostitko uuden kodin ja epäiletkö lattiasientä?

Tetrakloorianisoli aiheuttaa mummolan tuoksua

Purueristeisissä omakotitaloissa on käytetty rakennus- ja eristemateriaalina kloorifenoliyhdisteitä sisältävää sahatavaraa ja sahanpurua. Yleisin kloorifenoliyhdiste Suomessa on tuotenimeltään KY-5. Sitä on saanut käyttää puunsuoja-aineena vuosien 1930–1990 välisenä aikana.

Hajuhaitan määrittäminen suoraan huoneilmasta tai materiaaleista on vaikeaa, koska tetrakloorianisolin hajukynnys on hyvin matala. Vaikka pitoisuudet huoneilmassa ovat pieniä, tetrakloorianisolin haju on tunnistettavissa. Haju voi olla erittäin voimakas, tunkkainen ja erityisesti vaatteisiin tarttuva. Kun on oleskeltu tetrakloorianisolin kyllästämässä asunnossa, hajua ei pahimmissa tapauksissa saa vaatteista pesemälläkään tai tuulettamalla. Hajun aiheuttaman terveyshaitan määrittäminen perustuukin yleensä aistinvaraisiin havaintoihin.

Tetrakloorianisolin terveysvaikutuksia ei ole tutkittu eikä yhdisteelle ole olemassa asumisterveysasetuksen mukaista toimenpiderajaa. Koska tetrakloorianisolin aiheuttamat hajut ovat tavallisesti kloorifenoliyhdisteen ja kosteusvauriomikrobien yhteistuotos, kannattaa hajusta reklamoinnin yhteydessä tutkia kosteusvaurioiden aiheuttamia mikrobivaurioita rakennuksessa. Tetrakloorianisolin haju ja homeen kasvu rakennuksessa voivatkin yhdessä olla riittävä peruste kiinteistökaupan hinnanalennukselle tai kaupan purulle.

Orgaaniset yhdisteet VOC ja TVOC

Sisäilman kaasumaiset orgaaniset yhdisteet (VOC=volatile organic compound) voivat olla terveys- ja hajuhaittojen aiheuttajia. VOC-yhdisteiden aiheuttamat haitat ilmenevät muun muassa päänsärkynä, väsymyksenä, yleensä asumisviihtyvyyteen vaikuttavina tuntemuksina. Kun ilmassa on samanaikaisesti useita yhdisteitä, näillä voi olla vaikutukseltaan toisiaan vahvistava ominaisuus.

Materiaaleista vapautuvista orgaanisista yhdisteiden kokonaispitoisuudesta käytetään nimitystä TVOC (total volatile organic compound). Vaikka TVOC-pitoisuutta ei voida käyttää sellaisenaan terveyshaitan arvioinnissa, kohonnut TVOC-pitoisuus (yli 400 µg/m³) on osoitus kemiallisten aineiden epätavallisen suuresta määrästä sisäilmassa. Tällainen ylisuuri TVOC-arvo edellyttääkin aina lisäselvitysten tekemistä huoneilmassa esiintyvistä yksittäisistä yhdisteistä. Uudisrakennuksissa ja korjatuissa rakennuksissa kemialliset epäpuhtaudet ovat usein korkeampia kuin vanhoissa rakennuksissa.

Asumisterveysasetuksen 15 §:n mukaan:

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden tolueenivasteella lasketun kokonaispitoisuuden toimenpideraja huoneilmassa on 400 μg/m³.

Yksittäisen haihtuvan orgaanisen yhdisteen tolueenivasteella lasketun pitoisuuden toimenpideraja huoneilmassa on 50 μg/m³.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, seuraavien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden huoneilman tolueenivasteella lasketut pitoisuuden toimenpiderajat ovat:

Yhdiste	Toimenpideraja
2,2,4-trimetyyli-1,3-pentaalidioli di-isobutyraatti (TXIB)	10 μg/m³
2-etyyli-1-heksanoli (2EH)	10 μg/m³
Naftaleeni	ei saa esiintyä hajua, 10 μg/m³
Styreeni	40 μg/m³

Miten VOC-yhdisteiltä voidaan välttyä?

Hyvin todennäköisesti VOC-yhdisteitä syntyy tilanteissa, joissa pintamateriaaleja asennetaan kosteille pinnoille tai myöhemmin on syntynyt olosuhde, jossa pintamateriaali (esim. betonilattialle liimattu muovimatto) on päässyt kostumaan.

Rakenteiden tulee olla riittävän kuivia ennen pintamateriaalien asennusta. Useissa toimistomme hoitamissa asuntokaupan riita-asioissa kostean betonilattian päälle on asennettu parketti tai muovimatto. Tällöin betonin alkaalisuus kosteissa oloissa aiheuttaa muovimaton hajoamista ja sisäilmaan pääsee vapautumaan haitallisia VOC-yhdisteitä. Materiaalien kemiallisen hajoamisen vuoksi sisäilmaan voi vapautua suuriakin pitoisuuksia myrkyllisiä yhdisteitä, joita pintamateriaaleista ei normaalisti vapaudu. Tällainen yhdiste on esimerkiksi 2-etyyli-1-heksanoli. 2-etyyliheksanolin alkulähde löytyy yleensä lattioiden pintarakenteista.

Vanhemmissa asunnoissa ja julkisissa rakennuksissa ongelmaa syntyy muovimatoista ja lattiatasoitteista, jos emäksinen kosteus pääsee syömään maton pehmikettä eli ftalaattia. Myös askeläänieristeistä vapautuva styreeni voi aiheuttaa terveyshaittaa askeläänieristeen sisältämän styreenin ja kostean betonilattian alkaalisuuden yhteisvaikutuksesta. Styreenipäästöjä voidaan mitata VOC-tutkimuksin.

Miten VOC-yhdisteitä voidaan tutkia?

Päästölähteiden paikantamiseen on olemassa useita eri menetelmiä, näitä ovat muun muassa FLEC-mittaus, kupu- ja viiltomittaukset sekä materiaalinäytteet.

FLEC-mittausmenetelmässä mitattavan rakenteen pintaan asennetaan kammio, johon syötetään puhdasta, synteettistä ilmaa ja kammiosta poistuvan ilman VOC-pitoisuudet mitataan. Kupumittaus poikkeaa FLEC-mittauksesta siinä, että kammioon syötetään huoneessa olevaa sisäilmaa. Viiltomittauksessa imetään ilmaa esimerkiksi muovimaton alta suoraan näyteputkeen. Materiaalinäytteestä voidaan analysoida VOC-päästöt asettamalla näyte lasipurkkiin ja mittaamalla hetken päästä purkissa olevan ilman VOC-pitoisuudet. FLEC–laitteiston etu muihin näytteenottomenetelmiin on esimerkiksi se, että saatu emissionopeus voidaan muuntaa laskukaavan kautta huoneilman pitoisuudeksi, jos tiedossa on emittoiva pinta-ala, huoneen tilavuus sekä ilmanvaihtokerroin.

Lue lisää Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeesta.

Miten VOC-päästöistä myrkyttynyt lattia voidaan korjata?

Hoitamissamme asuntokaupan virhetapauksissa asukkaiden kokemien terveyshaittojen lähteeksi ovat monessa tapauksessa paljastuneet muovimatoista FLEC-menetelmällä mitatut korkeat VOC-päästöt.

Pelkkä lattian pintamateriaalien uusiminen ei kuitenkaan yleensä riitä korjaustavaksi, sillä betoni huokoisena materiaalina on imenyt yhdistettä sisäänsä.

Betonilattian jyrsiminen lattiaan imeytyneiden VOC-yhdisteiden poistamiseksi on yksi korjaustapa, mutta yleensä saastunut betonilattia käsitellään kapseloivalla pinnoitteella, joka sulkee yhdisteen betonin sisään. Tällöin uudet lattiamateriaalit eivät enää pääse pilaantumaan. Kapseloitaessa on kuitenkin noudatettava suurta huolellisuutta, jotta kaikki VOC-päästöt saadaan tiiviisti suljettua kapselointipinnoitteen sisään, eikä ongelma uusiudu.

PAH-yhdisteet sisäilmassa

Sisäilman PAH-yhdisteiden (polyaromaattiset hiilivedyt) pääasiallisia lähteitä ovat saastuneet maat ja rakennuksissa ennen käytetty kivihiilipiki eli kreosootti. Saastuneista maista PAH-yhdisteet pääsevät sisäilmaan lähinnä alapohjarakenteiden epätiiveyskohtien kautta.

Tunnetuin ja tutkituin PAH-yhdiste on bentso(a)pyreeni, joka hengitysilmassa lisää keuhkosyövän riskiä. Myös useiden muiden PAH-yhdisteiden on todettu olevan karsinogeenisia eli syöpää aiheuttavia.

Naftaleeni on tyypillinen sisäilmassa esiintyvä PAH-yhdiste. Kivihiilipikeä on käytetty kellarikerrosten kapillaarikatkona alapohjassa sekä perusmuurissa vedeneristeenä. Kreosoottiöljyä tai kreosoottia on käytetty puunsuoja-aineena. Kivihiilipiellä kyllästettyä tervapaperia on käytetty puurunkoisen ulkoseinän sisä- ja ulkopinnassa ilmansulkuna. Yhdisteiden haju muistuttaa ratapölkyn hajua, jota sisäilmassa voidaan pitää toimenpiderajan ylityksenä.

PAH-yhdisteitä voidaan tutkia huoneilmasta otettavin ilmanäyttein sekä suorin materiaalinäyttein. Tutkimuksissa kannattaa käyttää terveyshaittojen tutkimiseen erikoistunutta rakennusterveysasiantuntijaa tai sisäilma-asiantuntijaa.

Lue lisää: Myrkyllinen haju voi johtaa asuntokaupan purkuun

Viemärikaasut ja viemärinhajut sisäilman riskitekijä

Viemärivuotojen seurauksena asuintiloihin ja rakenteisiin voi päästä huomattavia määriä bakteereita, mikrobeja, homeita, sädesieniä ja hiivoja, jotka aiheuttavat terveyshaittaa.

Normaalistikin viemäreissä ja viemärikaivoissa tapahtuu orgaanisen materiaalin hajoamista ja mätänemistä, mikä aiheuttaa hajuhaittoja sekä sokeritoukkien, torakoiden ja jyrsijöiden esiintymistä.

Miten viemärivahinkoa tutkitaan?

Viemärikaasuja voidaan havaita aistinvaraisesti. Pienistäkin pitoisuuksista voi aiheutua voimakasta sisäilman laadun huonontumista ja terveyshaittaa. Viemärikaasuille altistuminen voi aiheuttaa päänsärkyä, väsymystä, lihas- ja nivelkipuja, lämpöilyä ja autoimmuniteettisairauksia.

Viemäriputkien epätiiveyksien tutkiminen ja kartoittaminen kannattaa aloittaa rakennusterveysasiantuntijan avulla. Viemäreitä voidaan kuvata ja niiden tiiveyttä tutkia savukokein. Vuotava viemärijäte voi pahimmillaan myrkyttää rakennuksen alapohjan, jolloin lattiarakenteita voidaan joutua avaamaan, vaurioituneita pintoja jyrsimään ja desinfioimaan.

Viemärikaasujen haju johtuu mätänemisprosessissa syntyvästä metaanista, ammoniakista ja rikkivedystä. Viemärijärjestelmien huono kunto on asuntokaupan virheistä käydyissä keskusteluissa jäänyt paljolti kosteusvaurioiden ja homeongelmien taakse. Kuitenkin viemärivahinkoja tapahtuu runsaasti ja niiden aiheuttamat seuraukset voivat johtaa laajoihin ja kalliisiin korjaustoimiin.

Lue lisää: Viemäri haisee – onko syytä huoleen?

Toimi näin, jos epäilet home- tai sisäilmaongelmaa

Jos havaitset viitteitä home- tai sisäilmaongelmasta, ota heti yhteyttä kiinteistölakimieheen. Me autamme löytämään pätevän rakennusterveysasiantuntijan ja selvittämään tilanteesi. Palvelemme kaikissa asunnon virheisiin liittyvissä ongelmatilanteissa. Alkuneuvottelu on aina maksuton, eikä se sido sinua mihinkään.

Takaisin artikkeleihin