Huono sisäilma – kuka vastaa asuntokaupassa?

Huonoa sisäilmaa voidaan tutkia esimerkiksi Andersen 6-vaiheimpaktorilla otetuin ilmanäyttein. Kosteusvaurioita indikoivat mikrobilajistot ovat mahdollisia toksiinin eli sienimyrkkyjen tuottajia ja siten terveydelle erittäin vaarallisia.

Pelkästään ilmanäytteiden perusteella ei kuitenkaan voida todeta rakenteiden mikrobivauriota. Jos ilmanäytteitä analysoitaessa mikrobipitoisuudet ja mikrobilajisto viittaavat epätavanomaiseen lähteeseen, tulee löytyä myös muuta näyttöä asumisterveysasetuksen toimenpiderajan ylittymisestä: homeen hajua, näkyviä vauriojälkiä tai rakenteiden sisällä todettuja kosteusvaurioita.

Huono sisäilma on aina seuraus epätavallisesta mikrobitoiminnasta talon rakenteissa tai niiden ulkopuolella. Huono sisäilma voi johtua myös puutteellisesta ilmanvaihdosta, jonka seurauksena homeitiöitä ja mikrobeja pääsee sisäilmaan rakenteiden ilmavuotokohtien kautta, tavallisimmin vaurioituneita rakenteista tai alapohjatiloista.

Jos taustalla on asuntokauppa, eikä myyjän vastuuaika ole kulunut loppuun, huono sisäilma on yksi reklamaation ja mahdollisen hinnanalennuksen aihe. Huonon sisäilman aiheuttaja tulee ilmanäytteiden lisäksi todeta rakennusmateriaaleista tai pinnoilta otetuin mikrobinäyttein, joissa todetaan mikrobikasvua.

Huono sisäilma voi paljastua asunnossa heti muuton jälkeen

Monen asuntokaupan jälkeen uudet asunnon ostajat ovat nopeasti havainneet huonoa sisäilmaa, homeen tai maakellarin hajuja tai vanhan talon hajuja heti muuttoa seuraavina päivinä. Kuitenkaan ennen kauppaa tehdyssä kuntotarkastuksessa hajuja ei ole ollut eikä näytöilläkään ole huonoa sisäilmaa aistittu. Miten tämä voi olla mahdollista?

Joskus näkyviä mikrobivaurioita ja homeen hajuja on voitu peitellä asuntonäytössä pullaa paistamalla tai huoneistoa tuulettamalla. Huono sisäilma on saatu kätkettyä peittävien hajujen alle (esim. sitruksen tuoksut tai hajustekynttilät). 

Hälytyskellojen tulisi soida siinä vaiheessa, jos asuntonäytöllä on ikkunat auki tai hajukynttilät palamassa pöydillä. Tosin home ei aina haise, joten huonolla tuurilla asuntonäytöillä ja kuntotarkastuksessa huono sisäilma ei ole haissut ja vasta myöhemmin kostean sään koittaessa homeen hajua on alkanut ilmaantua.

Tyypillisintä onkin, että home haisee eniten loppusyksystä lämmityskauden alkaessa ja myöhemmin keväällä auringon lämmittäessä talojen rakenteita. Home kasvaa parhaiten silloin, kun homekasvusto saa lämpöä ja kosteutta. Ilmastossamme, jossa suurin osa vuodesta on kosteaa ja lämmintä, on selvää, että homeet lisääntyvät rakennuksissa.

Tapausesimerkki huonosta sisäilmasta

Asunnon kosteusvauriot ja alapohjarakenteiden epätiiveydet ovat monen terveyshaitan lähde. Alapohjarakenteiden epätiiveyksien kautta myös maaperän epäpuhtaudet pääsevät sisälle asuinhuoneistoon ja aiheuttavat asukkailleen erilaisia terveyshaittoja.

Hoitamassamme esimerkkitapauksessa 70-luvun rivitalosta asunnon ostanut lapsiperhe oli epäillyt sisäilmaongelmaaheti asuntoon muutettuaan. Perhettä olivat vaivanneet toistuvat hengityselinten tulehdussairaudet ja pitkittyneet flunssat. Ennen kauppaa tehdyssä kuntotarkastuksessa ei oltu havaittu mitään poikkeavaa. 

Vasta kaupanteon jälkeen tehdyissä tarkemmissa tutkimuksissa havaittiin kosteusvaurioista johtuvaa huomattavaa mikrobien kasvua ja paljon elinkykyisiä homeita ja mikrobeja, jotka aiheuttivat huonoa sisäilmaa. 

Ilmamittausten sijaan asuintiloista otettiin materiaali- ja pintanäytteitä, jotka tutkittiin laboratoriossa. Näytteissä ilmeni runsaasti elinkykyisiä homesieniä ja erittäin runsaasti bakteerikasvustoa. Kaikki lajistot olivat mahdollisia toksiinin (sienimyrkkyjen) tuottajia ja siten terveydelle erittäin haitallisia. Useiden indikaattorilajistojen samanaikainen esiintyminen pieninäkin pitoisuuksina viittaa vaurioon.

Otettujen pintanäytteiden tulokset osoittivat, että asuintiloissa oli poikkeavaa mikrobikasvustoa, josta voi aiheutua terveydellistä haittaa ja vaaraa asunnon käyttäjille. Mikrobiston lähde selvitettiin rakenteita tutkimalla ja avaamalla. Koska asunnon yläkerrassa mikrobikasvustojen määrä oli suurempi, tutkimukset kohdistettiin rakenteita avaamalla yläpohjarakenteisiin.

Taloyhtiön vastuu huonon sisäilman tutkimisesta ja korjaamisesta

Edellisessä tapausesimerkissä huonoa sisäilmaa esiintyi rivitalossa, jonka kunnossapidosta vastaa asunnon omistava taloyhtiö. Osakehuoneistoa hallitsevilla osakkeenomistajilla on tällöin oikeus vaatia huonon sisäilman tutkimisesta ja huonon sisäilman aiheuttajan korjaamisesta.

Pääsäännön mukaan taloyhtiö vastaa aina kunnossapitovastuulleen kuuluvien rakenteiden tutkimisesta ja korjaamisesta. Ostajille voi syntyä oikeus hinnanalennukseen tai vahingonkorvaukseen osakehuoneiston myyjiltä siinä tapauksessa, että ostajille syntyy taloudellista vahinkoa osallistumisesta huoneiston korjauskuluihin. Korjauskuluja syntyy etenkin niissä tapauksissa, joissa huonon sisäilman korjauskulut koskevat koko yhtiötä.

Taloyhtiö voi joutua korjaamaan kaikki huoneistot samalla kertaa terveyshaittoja aiheuttavan altisteen poistamiseksi osakehuoneistoista, jos huonon sisäilman syynä ovat taloyhtiön rakennusaikaiset tyyppiviat, kuten:

• valesokkeli
• tai orgaaniset jätteen alapohjassa.

Jos olet ostanut rivitaloasunnon eikä kaupasta ole kulunut kahta vuotta pitempään, sinulla voi olla mahdollisuus vaatia myyjältä hinnanalennusta asunnon virheen johdosta. Omakotitalon ja muun kiinteistön kaupassa puolestaan myyjän vastuuaika on viisi vuotta hallinnan luovutuksesta.

Jos epäilet asunnossasi huonoa sisäilmaa, ota yhteyttä Kiinteistölakimieheen, niin kartoitamme tilanteesi ja mietimme yhdessä jatkotoimia.

Jesse Niemi
lakimies

Löydät toimipisteidemme yhteystiedot tämän sivun lopusta tai täältä.

Lue seuraavaksi: Mitä tehdä jos asunnossa paljastuu sisäilmaongelma kaupan jälkeen?

Lue seuraavaksi: Miten asuntokaupan reklamaatioprosessi etenee?