Maanvarainen alapohja – riskit ja vauriot
Maanvarainen alapohja on tyypillinen lattiarakenne 1960-luvulta eteenpäin rakennetuissa taloissa. Maanvaraiseen perustukseen liittyy riskejä etenkin silloin, kun rakennus sijaitsee kostealla maaperällä ja/tai talossa on valesokkelirakenne. Kosteusvaurioituneet alapohjarakenteet ovat yleisempiä syitä homeiden ja mikrobien aiheuttamille sisäilmaongelmille.
Maata vasten tehty alapohja voi olla riskirakenne
Maanvaraisella alapohjalla tarkoitetaan suoraan maan päälle rakennettua lattiarakennetta. Tämä eroaa rossipohjarakenteesta sillä, ettei erillistä kellaritilaa ole asuinkerroksen alapuolella. Lattiarakenne on tyypillisesti tehty suoraan maan päälle tai maan ja alapohjan väliin asennetun eristekerroksen yläpuolelle.
Vanhemmissa, ennen vuotta 1980 rakennetuissa rakennuksissa maanvaraisen lattian eristeinä on perinteisesti käytetty styrox-levyjä (10-20 cm); uudemmissa rakennuskohteissa polyuretaanista valmistettuja SPU-eristeitä tai polystyreenieristettä (esim. Finnfoam). Alustatäyttönä alapohjan ja maanpinnan välissä on saatettu käyttää hiekkaa tai sepeliä.
Alapohjan päälle on voitu asentaa suoraan muovimatto, mineraalivillaeristetty korokepuulattia tai keraaminen lattialaatta.
Alapohjarakenne on voitu rakentaa myös siten, että alapohjan päälle on valettu pintabetonilaatta. Rakenne alhaalta ylöspäin on tällöin seuraava:
- Hiekka- tai sepelitäyttö
- Betonivalettu alapohjalaatta
- Eristekerros 5-20 cm
- Pintabetonilaatta
Mistä alapohjan ongelmat johtuvat?
Maanvaraisen alapohjan ongelmat liittyvät yleensä aina maaperästä nousevan kosteuden hallintaan. Tiiviskään eristekerros ei pidätä kaikkea maaperästä nousevaa kosteutta, jolloin lattialaatan yläpuolisen rakenteen on riski saada kosteusvaurio ja homehtua. Suoraan kostean alapohjan päälle liimattu muovimatto on kosteusvaurioituessaan haitallisten VOC-päästöjen lähde.
Ongelmat ovat suurimmat vanhemmissa, 1960-1980 luvuilla rakennetuissa taloissa eristeiden laadun ja väljempien rakennusmääräysten vuoksi.
Jos lattialaatta ja seinärakenteet lähtevät maanpinnan alapuolelta, puhutaan valesokkelirakenteesta, joka on nykyisin luokiteltu riskirakenteeksi. Valesokkelirakenne on hyvin altis vaurioitumiselle.
Ongelmia voivat aiheuttaa myös maaperän mikrobien aineenvaihduntatuotteet, kun alapohjan ja sokkelin epätiiveyskohtien kautta mikrobipitoista, pilaantunutta ilmaa pääsee vuotamaan maaperästä asuintiloihin. Nämä mikrobiperäiset ilmavuodot voivat aiheuttaa asunnossa sisäilmaongelman.
Mistä tietää, onko alapohja vaurioitunut?
Alapohjan vaurioitumisen paljastavat tyypillisesti lattialistojen alta tulevat poikkeukselliset hajut, kuten homeiden hajut ja maaperän tai kellarin hajut. Hajut voivat olla peräisin vaurioituneesta sokkeli- ja seinärakenteesta ja niihin liityksissä olevista eristeistä ja puurakenteista.
Usein hajujen syyksi paljastuu useampi vaurioitunut rakenne. Alapohjan ja pohjalaatan lisäksi talon perustukset sekä siihen liittyvät seinärakenteet voivat vaurioitua.
Miten alapohjan vaurioitumista voidaan tutkia?
Alapohjan kosteusvauriota voidaan alustavasti tutkia pintakosteusmittarilla, joka paljastaa kohonneen pintakosteuden. Varsinainen alapohjan kosteusmittaus tulee kuitenkin aina varmistaa porareikämittauksella.
Porareikämittauksessa alapohjaan tai lattialaattaan porataan useampia, eri syvyydelle ulottuvia reikiä, joihin asennetaan kosteutta mittaavat anturit. Poraamalla reikiä eri syvyyksiin saadaan parempi selvyys siitä, mistä suunnasta kosteus on alapohjaan tullut.
Mikäli alapohjan kosteus on suurempaa syvemmällä lattialaatassa, voidaan epäillä kosteuden pääsyä lattiarakenteeseen alapohjan alta.
Lattialaatan ja siihen liittyvien rakenteiden terveellisyyttä tutkitaan rakenteesta otettavin mikrobinäyttein.
Onko alapohjan kosteudesta haittaa?
Alapohjan kosteudesta on haittaa silloin, kun kosteus ei pääse haihtumaan rakenteesta. Jos lattialaatan päälle on asennettu muovimatto, mineraalivillaeristeitä tai villaeristetty korokepuulattia, ovat tällaiset rakenteet ja eristeet herkkiä vaurioitumaan kosteuden vaikutuksesta.
Korokepuulattia on tyypillinen monissa, ennen 1980-lukua rakennetuissa asuintaloissa. Korokepuulattia on voitu asentaa suoraan alapohjan betonivalun päälle puukoolausten päälle.
Jos alapohjan päälle on asennettu muovimatto, tällainen pintamateriaali on hyvin herkkä kosteuden aiheuttamalle vaurioitumiselle. Alapohjan kosteus yhdessä muovimaton kanssa voivat aiheuttaa terveyshaittaa aiheuttavia VOC-yhdisteitä.
Mitä tehdä, jos alapohja on vaurioitunut?
Jos alapohjassa havaitaan terveyshaittaa aiheuttava vaurio, kosteutta tai homeita tai VOC-yhdisteitä, tulee terveyshaitta pääsääntöisesti poistaa. Terveyshaitta on poistettava, mikäli terveyshaittaa aiheuttavan altisteen toimenpiderajat ylittyvät.
Eri altisteiden toimenpiderajoista on säädetty terveydensuojelua koskevassa lainsäädännössä.
Terveyshaitta voidaan poistaa korvaamalla vaurioitunut rakenne uudella rakenteella tai estämällä terveyshaittaa aiheuttavan altisteen pääsy (homeet, mikrobit) huoneilmaan.
Kuinka alapohjan vaurio korjataan?
Terveydensuojelua koskevan lainsäädännön mukaan terveyshaittaa aiheuttava altiste on poistettava. Tyypillisesti terveyshaitta poistetaan purkamalla vaurioituneet rakenteet ja korvaamalla ne vaurioitumattomilla. Jos rakennuksessa on kosteudesta vaurioitunut tai homehtunut valesokkelirakenne, tämä normaalisti puretaan ja uusitaan. Valesokkelin kengittäminen on tavanomainen seinärakenteen korjaustapa.
Kosteusvaurioituneen alapohjan korjaaminen saattaa joskus edellyttää koko alapohjan purkamista ja uusimista. Alapohja voidaan joutua uusimaan esimerkiksi silloin, kun alapohjarakenne on laajalti mikrobivaurioitunut ja terveyshaittaa ei voida poistaa muuten kuin purkamalla ja uusimalla rakenne.
Lattia on kastunut maaperästä tulevasta kosteudesta..
Jos puukorokelattian tai kaksoisbetonilattian rakenteessa on kosteutta, joudutaan yleensä vanha lattia poistamaan ja rakentamaan tilalle uusi. Uuden lattian alle tehdään kapillaarikatko sorasta, ja lämmöneristekerros asennetaan betonilaatan alapuolelle.
Miten menetellä, jos epäilet alapohjan vaurioitumista?
Jos olet ostanut kiinteistön, omakotitalon tai rivitaloasunnon ja epäilet alapohjan vaurioitumista, on tärkeintä heti selvittää vaurioitumisen laajuus ja vauriomekanismi. Vauriomekanismilla tarkoitetaan vaurioitumiseen johtaneita juurisyitä, kuten maaperästä nousevaa kosteutta.
Alapohjan tutkimuksiin on suositeltavinta käyttää kosteusvaurioihin erikoistunutta teknistä asiantuntijaa, kuten rakennusterveysasiantuntijaa.
Mahdollisten hinnanalennus- tai kaupanpurkuvaatimusten menestymiseksi virheellisen asunnon tai kiinteistön myynyttä myyjää vastaan, kosteusvaurio ja siihen johtaneet syyt on tutkittava huolellisesti ja tämän jälkeen arvioitava virheen korjauskustannukset.
Kiinteistölakimies auttaa alapohjan virheistä syntyvissä korvausvaatimuksissa
Kaikissa alapohjan virheisiin liittyvissä asioissa kannattaa olla heti yhteydessä Kiinteistölakimieheen. Avustamme alapohjan tutkimukseen tarvittavien tutkimusten tilaamisessa sekä korvausvaatimusten esittämisessä. Oikeudenmukaisen korvauksen saamiseksi on tärkeää selvittää alapohjan virheiden laajuus ja korjauskustannukset mahdollisimman nopeasti ja parhaalla mahdollisella asiantuntemuksella ja sen jälkeen tehdä vaatimukset myyjälle.
Asuntojen kaupassa ostaja voi esittää vaatimuksia myyjälle kahden vuoden kuluessa asunnon hallinnan siirtymisestä. Kiinteistöjen osalta reklamaatioaika maanvaraisen alapohjan virheestä on viisi vuotta kiinteistön hallinnan siirtymisestä ostajalle.
Jos myyjä on toiminut kaupassa kunnianvastaisesti ja arvottomasti edellä mainittuja reklamaatioaikoja ei sovelleta.
Lue seuraavaksi: Valesokkeli – Talon riskirakenne. Tunnista riskit
Lue seuraavaksi: Riskirakenne: Milloin kiinteistökaupan virhe?
