Mummonmökin haju – ongelma joka voi johtaa riitaan kiinteistökaupassa

Pistävälle tai tunkkaiselle hajulle löytyy usein selitys kosteudessa viihtyvistä homeista ja mikrobeista. Yhdessä kiinteistökaupan riidassa asiakkaamme oli ostanut Turusta vuonna 1967 rakennetun omakotitalon ja alkanut kaupan jälkeen uusimaan keittiökalusteita ja seinäpintoja. Pintamateriaaleja avattaessa paljastuivat omakotitalon epänormaalit ja pistävät hajut. Hajujen lähdettä tutkimaan kutsuttiin rakennusterveysasiantuntija. 

Talo oli perustettu maanvaraisten betonianturoiden varaan. Perusmuuri oli betonirakenteinen. Alapohjana oli maanvastainen betonilaatta, jonka päällä puukoolaus ja lämmöneristys. Ulkoseinät olivat puurakenteisia ja puuverhoiltuja. 

Pistävien hajujen syynä yleensä homeet ja mikrobit

Vastaavan ikäisissä taloissa on nykytietämyksen mukaan paljon riskirakenteeksi katsottavia rakenneratkaisuja, jotka rakentamishetkellä olivat tavanomaisia. Riskirakenteen tulkinta on esitetty Ympäristöministeriön ”Kosteus- ja hometalkoiden” julkaisussa seuraavasti:

”Rakennuksessa saattaa olla sellaisia rakenneratkaisuja, jotka ovat rakennusaikana olleet tavanomaisia, mutta nykytiedon valossa tiedetään esimerkiksi kosteus- ja homevaurioille alttiiksi eli riskirakenteiksi. Riskirakenteen osalta rakennuksen omistajan tulee ymmärtää tarkastuksessa todettu, erityiseksi tunnettu riski ja mahdollisuus kyseisen rakenteen vaurioitumiselle. Tällainen riski voi käytännössä tarkoittaa korjauksen tarvetta, korjaamisesta aiheutuvia kustannuksia sekä terveyshaitan riskiä. Riskirakenne ei kaikissa olosuhteissa välttämättä vaurioidu, eikä rakenteen toimivuuteen liittyvä riski silloin toteudu. Riskirakenteen kohdalla tulee kuitenkin varautua siihen, että jollain aikavälillä rakenne vaurioituu, jos olosuhteet ovat siihen suotuisat.”

Eristeissä kasvavat homeet aiheuttivat sisäilmaongelman

Rakenneavauksissa talosta selvisi muun muassa seuraavaa: 

• rakenteessa ei ollut ilman-/höyrynsulkua
• betonilaatan ja alapohjarakenteiden välissä oli tervapaperi
• betonilaatan päällä oli orgaanista ainesta (purua, puulastua yms.)
• patteriventtiili vuotanut; muovimaton alapinnassa ja lastulevyssä mikrobikasvustoa
• jalkalistan takana seinäverhouslevyssä silmin nähtävää mikrobikasvustoa
• rakenneavauskohdassa havaittiin kosteusvauriolle tyypillisiä pieneliöitä
• pohjabetonilaatta oli pintarakennekosteuden tunnistimella tehdyn tarkastelun perusteella kostea
• pystysuuntaisen lämmöneristeen sekä perusmuurin ja pohjabetonilaatan liittymissä on ilmayhteys maaperään; maaperän mikrobien itiöt, rihmastonkappaleet ja aineenvaihduntatuotteet pääsevät kulkeutumaan sisäilmaan
• tervapaperista ja sen alla olevasta purusta otetussa materiaalinäytteessä olio laboratorioanalyysin perusteella selvä mikrobikasvu

Koetulokset vahvistivat epäilyn siitä, että sisäilmaongelman aiheuttaja olivat orgaanisissa eristeissä kasvavat homeet ja mikrobit. Ajalle tyypilliset ratkaisut, kuten sahanpurujen ja mineraalivillan (orgaanisia eristeitä) asentaminen suoraan kosteaa betonia vasten aikaansaivat hyvän kasvualustan homeille. Tyypillistä on myös edellisen vuosisadan lopulla rakennetun talon huono eristävyys, jolloin pohjabetonilaatan ja sokkelin ja seinärakenteiden välistä pääsi mikrobipitoista ilmaa huonetilaan. Mikrobeja tuli niin vaurioituneista rakenteista kuin maaperästä ilmavuotojen kautta. 

Tässä tapauksessa päästiin lopulta kaupan purkuun Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa pidetyssä sovitteluistunnossa sen jälkeen, kun riita-asiassa oli ensin tehty haastehakemus. 

Tetrakloonianisoli aiheutti mummolan hajua 

Toisessa riita-asiassa asiakkaamme oli ostanut Porista vanhan 60-luvulla rakennetun omakotitalon, jossa heti kaupan jälkeen alkoi selkeästi haisemaan pistävä, huono sisäilma. Haju tarttui asiakkaamme vaatteisiin eikä lähtenyt pois tuulettamalla. Haju oli niin voimakas, ettei taloa tutkinut rakennusterveysasiantuntija voinut tutkimisen jälkeen istua omaan autoonsa vaihtamatta ensin vaatteita. Tutkimuksen johtopäätös oli, ettei omakotitaloa voitu enää korjata terveelliseksi asumiseen, koska hajua oli tarttunut kaikkiin rakenteisiin ja eristeisiin sokkelia myöden. 

THL:n lausunnon (THL/5203/4.00.00/2022) mukaan kloorianisolit ovat haihtuvia yhdisteitä, joita vapautuu sisäilmaan mikrobien hajottaessa kloorifenoleilla kyllästettyä puumateriaalia. 

Kloorifenoleita käytettiin yleisesti 1930–1980-luvuilla kyllästysaineina suojaamaan puurakenteita lahoamiselta, sinistymiseltä ja homekasvulta. Tyypillisiä käyttökohteita olivat erilaiset alapohjan kosteudelle alttiit rakenteet kuten maavaraisiin betonilaattoihin suoraan kiinnitetyt puurakenteet ja rossipohjien alatukirakenteet, joista kloorianisolit voivat kaasumaisina siirtyä asuintiloihin. 

Useilla kloorianisoleilla on erittäin alhainen hajukynnys ja niiden tuoksu saatetaan aistia epämiellyttävänä ja tunkkaisena homeen hajuna. Jo hyvin pieni määrä mikrobiaktiivisuutta pystyy tuottamaan aistittavia määriä kloorianisoleita, joten niiden löytyminen sisäilmasta ei välttämättä tarkoita merkittävää kosteusvaurion aiheuttamaa mikrobikasvua rakenteissa. Näin ollen kloorianisolien haju saatetaan väärin mieltää homeen (”hometalon”) hajuksi. Kirjallisuuden mukaan hajukynnykset ovat 2,3,4,6-tetrakloorianisolille 10 ng/m3, 2,4,6-trikloorianisolille 5 ng/m3 ja pentakloorianisolille 2190 ng/m3 

Hajuille ei ole terveysperusteisia raja-arvoja

Kloorianisoleille, kuten muillekaan hajuille, ei ole terveysperusteisia raja-arvoja. Esimerkiksi naftaleenin osalta terveydensuojeluasetuksessa todetaan, ettei hajua saa esiintyä. Tutkimustietoa kloorianisolien esiintymisestä sisäilmassa ja niiden mahdollisista terveysriskeistä on vain vähän:

– Ruotsalaisessa tutkimuksessa vuodelta 2016 löydettiin useita kloorianisoliyhdisteitä tutkituista 457 ilmanäytteestä mitattujen pitoisuuksien ollessa keskimäärin alle 15 ng/m3 . Tutkimuksen yhteydessä tehtiin toksikologinen riskinarvio, jonka rajoituksena oli se, että tietoa löytyi vain pentakloorianisolille. Riskinarvioinnin johtopäätös oli, että syöpäriski tai muut klassiset toksikologiset vasteet ovat hyvin epätodennäköisiä sisäilmassa olevilla pitoisuuksilla. Toisaalta tuotiin esille, että pelkkä homeenkaltainen epämiellyttävä haju voi käynnistää elimistössä stressiin liittyviä oireita, jos taustalla on uskomus homeiden vaarallisuudesta. 

Uudemmassa ruotsalaisessa tutkimuksessa selvitettiin kokeellisesti 2,4,6-trikloorianisolin hajukynnystä ja kokemusta hajusta. Useimmat koehenkilöt haistoivat 2,4,6-trikloorianisolin jo pitoisuudessa 13 ng/m3, mutta hajukynnyksessä ja hajun ärsyttävyyden kokemuksessa oli yksilöllisiä eroja koehenkilöiden välillä. Osa haistoi jopa 3 ng/m3, osa ei haistanut edes 50 ng/m3. Vaikka suurin osa koehenkilöistä koki hajun epämiellyttävän tukkoisena tai homeisena, osa koki sen jopa miellyttävänä kesämökkiin tai lomaan yhdistyvänä tuoksuna. 

Mummolan hajun terveyshaitoista vähän tutkimustietoa

Mummolan hajua aiheuttavista kloorianisoleista on erittäin niukasti eläinkokeisiin perustuvaa toksikologista tietoa altistumispitoisuuksien suhteesta haitallisiin terveysvaikutuksiin. Hengitysteiden kautta tapahtuvasta altistumisesta eläinkoetutkimuksia ei ole ollenkaan. Ruoansulatuskanavan kautta eläimiä on altistettu suurille annosmäärille, jotka ovat monta kertaluokkaa suurempia kuin ihmisen tyypillinen altistus sisätiloissa. Siten käytettävissä olevan perinteisiä menetelmiä käyttävän toksikologisen tiedon perusteella asunnon sisäilmassa mitattuja kloorianisolipitoisuuksia ei voida liittää haitallisiin terveysvaikutuksiin.

Kloorianisoleihin liittyvä haju voidaan kokea viihtyvyyshaittana. Tutkimusten mukaan käsitys tästä hajusta epämiellyttävänä ja tunkkaisena homeen hajuna voi laukaista joillakin yksilöillä hermoperäiseen tulehdukseen ja stressiin liittyvää oireilua, jota on havaittu myös huomattavasti terveydelle haitalliseksi tiedettyä pitoisuutta pienemmillä pitoisuuksilla. 

Mummonmökin haju voi olla oire siitä, että kiinteistössä on virhe

Vaikka kloorianisolipitoisuuksia ei voida liittää haitallisiin terveysvaikutuksiin, on huomioitava, että rakennuksessa saattaa olla terveydensuojelulain mukainen terveyshaitta (mahdollinen kosteusvaurio), jonka johdosta tulee ryhtyä terveydensuojelulain 27 §:n tai 51 §:n mukaisiin toimenpiteisiin kosteusvaurion selvittämiseksi ja tarvittaessa sen poistamiseksi tai rajoittamiseksi. On myös tärkeää tiedostaa, että kloorianisoleja voi muodostua jo hyvin pienessä kosteusrasituksessa ilman varsinaista kosteusvauriota tai homekasvua, ja alhaisen hajukynnyksen vuoksi jo matalat pitoisuudet kloorianisoleja voivat olla havaittavissa asunnon sisäilmassa.

Terveyshaitan tunnistaminen huoneilmasta tai rakennusmateriaaleista on vaikeaa, koska tetrakloorianisolin hajukynnys on hyvin matala. Vaikka pitoisuudet ovat pieni, tetrakloorianisolin haju on tunnistettavissa. Tetrakloorianisolin, kuten muidenkin haitallisten tai pistävien hajujen osalta, terveyshaitan määrittäminen perustuu yleensä aistinvaraisiin havaintoihin ja hajujen haitallisuuden arviointiin.

Hajujen lisäksi kannattaa tutkia homeita

Koska hajujen haitallisuuden ja niiden aiheuttaman terveyshaitan arviointi on pitkälti aistivaraisiin havaintoihin perustuvaa, talon rakenteissa kasvavien homeiden ja mikrobien tutkiminen on asunto- tai kiinteistökaupan reklamaation ja mahdollisten hinnanalennus- tai kaupanpurkuvaatimusten menestymisen kannalta olennaista. 

Harvoin pelkkä mummolan hajun tai tetrakloorianisolin hajun esiintyminen ilman hometutkimusta riittää kiinteistökaupan purkuun. Pistävät ja epätavalliset hajut yhdessä homeen kasvun kanssa voivat olla riittävä peruste kiinteistökaupan hinnanalennukselle tai kaupan purkamiselle.

Vaikka myyjä ei tiennyt hajuista, kiinteistössä voi olla salainen virhe, jos asunnon tai kiinteistön virhe on merkitykseltään olennainen sekä vaikuttaa asumisterveyteen ja viihtyvyyteen. On kuitenkin tulkinnanvaraista, voiko pistäviin tai epätavallisiin hajuihin vedota hinnanalennuksen tai kaupan purun perusteena, jos hajut on havaittu jo kauppaa edeltävässä kuntotarkastuksessa. 

Jos olet ostanut tai myynyt asunnon tai kiinteistön, jossa havaitaan hajuun perustuva terveyshaitta, tetrakloorianisolin tai mummolan hajua, sinun kannattaa heti ottaa yhteyttä Kiinteistölakimieheen. Annamme perustellun näkemyksemme, onko sinulla oikeutta hinnanalennukseen tai kaupan purkuun. Alkuneuvottelu on aina maksuton eikä velvoita sinua mihinkään.

Lue seuraavaksi: Tetrakloorianisolin oireet – Mitä tehdä, kun talon haju aiheuttaa ongelmia?