Hyvä vai huono sisäilma – milloin sisäilmasta tulee terveyshaitta?
Hyvällä sisäilmalla tarkoitetaan hengittämämme ilman laatua. Laajempi käsite sisäilmasto käsittää myös fysikaalisia tekijöitä, kuten lämpö- ja kosteusolosuhteet, kaasumaiset ja hiukkasmaiset epäpuhtaudet, allergeenit, sähkömagneettiset kentät, radioaktiivisuuden, valaistuksen ja melun.
Sisäilman laatu on aistein koettava ominaisuus. Terveydensuojelulain mukaan asunnon terveydellisten olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu asunnossa tai sisätilassa oleville terveyshaittaa.
Työturvallisuuslain mukaan työpaikalla tulee olla riittävästi kelvollista hengitysilmaa.
Tiivistetysti voidaan todeta sisäilman olevan laadullisesti hyvää, kun siinä ei ole ylimääräisiä hajuja eikä sisäilmasta aiheudu terveyshaittoja.
Huonon sisäilman lähteet
Sisäilmaa huonontavia altisteita on useita ja niillä on monta lähdettä.
Koska sisäilma muodostuu ulkoilmasta, voivat ulkoilman epäpuhtaudet vaikuttaa sisäilman laatuun. Sisäilmaa huonontavat monet ulkoilmasta tulevat saasteet ja allergeenit.
Liikenteen päästöt sekoittuvat sisäilman omiin hiukkasiin ja mikrobeihin ja laskeutuvat huonepölynä pinnoille. Ilmavirtauksien mukana huonepöly voi sekoittua uudestaan sisäilmaan aiheuttaen ihmisille jatkuvia oireita.
Eri päästölähteistä irtoavat hajut, kuten rakennuksessa olevien rakenteiden kosteusvaurioissa kasvavien homeiden ja mikrobien aineenvaihduntatuotteet, voivat tarttua huokoisiin materiaaleihin. Hajuja irtoaa materiaaleista vielä senkin jälkeen, kun alkuperäinen päästölähde on hävitetty.
Kotieläimet ja kotona käytettävät kemikaalit muodostavat varteenotettavan päästölähteen arvioitaessa sisäilman laatuun vaikuttavia tekijöitä.
Ilman epäpuhtauksia tulee paitsi ulkoilmasta ja ihmisten ja kotieläinten toiminnasta myös maaperästä ja vaurioituneista rakenteista; etenkin rakenteiden epätiiveyksien kautta. Esimerkiksi asbestia voi vapautua kuluneista ja särkyneistä pinnoitteista.
Betonin kutistumisen vuoksi lattialaatan ja ulkoseinän ja sokkelin väliset epätiiveyskohdat ovat tyypillisiä maaperän ja alapohjan mikrobien ja homeiden vuotopaikkoja. Homeet ja mikrobit voivat kulkeutua rakennuksen epätiiveyksien kautta sisäilmaan etenkin silloin, kun korvausilmaa ei tule riittävästi suoraan ulkoa.
Ilmanvaihdon tasapainottaminen voi estää homeiden ja mikrobien pääsyä sisäilmaan rakenteiden vuotopaikkojen kautta.
Kaikkia sisäilman epäpuhtauksia ei voida aistia. Tällaisia epäpuhtauksia ovat esimerkiksi häkä, radioaktiivinen säteily ja radon, joiden havaitseminen edellyttää erityisiä mittalaitteita.
Useita muitakaan kaasumaisia epäpuhtauksia ei tavanomaisissa pitoisuuksissa voida aistia. Vasta pitoisuuden kasvaessa tai yhdisteen aiheuttaessa oireita, yhdiste voidaan haistaa.
Miltä hyvä sisäilma tuoksuu?
Jokaisella ihmisellä on henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuva hajukynnys, jolla hän erottaa materiaaleista ja rakenteista irtoavia tuoksuja.
Hajukynnyksellä tarkoitetaan pienintä pitoisuutta, jossa yhdisteen haju havaitaan. Ihmisen kyky erottaa hajuja vaihtelee iästä, sukupuolesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista riippuen. Tämän johdosta hajukynnys määritellään yleensä pitoisuudeksi, jolloin 50 prosenttia tutkituista ihmisistä haistaa yhdisteen.
Hajukynnys määritellään usein koetilanteissa, joissa tutkittavat keskittyvät täysin hajun havaitsemiseen. Hajujen häiritsevyyteen vaikuttavat seuraavat tekijät:
- Hajuja tuottavan aineen tai aineiden pitoisuus
- Koettu hajun voimakkuus
- Hajun luonne eli miltä jokin asia haisee
- Hajun miellyttävyys tai epämiellyttävyys
Hyvä sisäilma ei sisällä häiritseviä hajuja. Toisaalta hajujen häiritsevyyteen vaikuttavat myös yksilölliset seikat: jos yksi kokee hajun miellyttävänä, toinen voi pitää samaa hajua epämiellyttävänä.
Hajujen miellyttävyyteen tai häiritsevyyteen voivat vaikuttaa paitsi hajun ominaisuudet myös hajujen herättämät tunteet ja hajun voimakkuus. Ihmisen terveydentila ja mahdollinen ahdistuneisuus saattavat myös vaikuttaa asiaan.
Koska eri ihmisillä on erilainen hajukynnys ja toleranssi sille, pitääkö hajua hyvänä tai pahana, hyvän sisäilman ei lähtökohtaisesti tulisi sisältää mitään ylimääräisiä hajuja.
Mitä oireita huono sisäilma voi aiheuttaa?
Pääsääntöisesti sisätilojen suodatettu ilma on ulkoilmaa terveellisempää. Ultraviolettisäteily, ulkoilman pienhiukkaset, kasvien allergeenit, otsoni ja polttomoottorien päästöt aiheuttavat ulkotilassa ihmisille paljon haittoja, kuten ihon ikääntymistä, allergiaoireita ja syöpiä.
Rakenteiden kosteusvauriot, kemikaalit ja sisäilman kuivuus voivat aiheuttaa sisätiloissa iho-oireita ja hengitysteiden sairauksia.
Tyypilliset iho-oireet ovat allergisia oireita, kuten ihon kutina ja kuumotus, kuivuus ja punoitus.
Huono sisäilma aiheuttaa usein hengitystieoireita, kuten nenän ärsytysoireita, kurkun käheyttä, kuivuutta ja hengitysteiden sairauksia. Sairauksista tyypillisiä ovat yskät, hengenahdistus, poskionteloiden tulehdukset ja astmaattiset oireet.
Huonon sisäilman laadun aiheuttamat oireet voivat olla myös silmäoireita, kuten silmien kutinaa ja kuivuutta.
Huono sisäilma voi aiheuttaa aina muitakin yleisoireita. Näitä ovat päänsärky, keskittymisvaikeudet, nivelkivut, lihaskivut ja kuumeilu. On kuitenkin epäselvää, kuinka moni oire todellisuudessa aiheutuu huonosta sisäilmasta.
Käypä hoito -suosituksessa yhteys kosteus- ja homevaurioihin on todettu päänsäryn, väsymyksen ja pahoinvoinnin osalta. Toisaalta nämä oireet voivat liittyä myös huonoon ilmanvaihtoon ja asunnon kohonneeseen hiilidioksidipitoisuuteen.
Homeen haju on merkki kosteus- ja homevauriosta
Hyvä sisäilma ei sisällä epämiellyttäviä hajuja, kuten homeen tai puunsuoja-aineena käytetyn tetrakloorianisolin hajuja. Hyvä sisäilma ei myöskään haise kreosootilta tai kemikaaleilta.
Kosteus- tai homevaurio voi piillä rakenteissa, vaikka homeen hajua ei koko ajan esiintyisi ilmassa.
Homeen haju syntyy homekasvuston aineenvaihdunnasta, joka ilmenee aika ajoin tunnistettavana homeen hajuna, kuten maakellarin hajuna. Homeen hajut voivat olla myös imeliä tai sipulimaisia.
Sisäilman mikrobien erittämistä toksiineista sekä sisäilman toksisuudesta on keskusteltu paljon. Sisäilman toksisuutta mittaavia testejä on kehitetty, mutta täysin luotettavaa testausmenetelmää sisäilman toksisuudelle ei ole vielä olemassa.
Monet bakteerit ja sienet voivat erittää myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita eli mikrobitoksiineja.
Kosteusvaurioituneissa rakenteissa voi kasvaa useita erilaisia mikrobeja, joilla on kyky tuottaa toksiineja.
Homeiden ja mikrobien terveysvaikutuksia ei voida arvioida eri sienilajien tunnistamisen perusteella. Monet toksiinit ovat haitallisia jo pieninä pitoisuuksina.
Mikrobien vaikutusta terveyteen tulisi arvioida sen mukaan, kuinka paljon ja kuinka pitkän ajan asukkaat niille altistuvat.
Asumisterveysasetuksen mukaan terveyshaitan arvioinnin tulisi perustua olosuhteiden arviointiin eli asunnon olosuhteita verrataan asetuksen toimenpiderajoihin. Jos toimenpideraja ylittyy, toimenpiteisiin haitan poistamiseksi tulee ryhtyä.
Toimenpiderajan ylittävät käytännössä kaikki korjaamattomat kosteus- ja tai lahovauriot, joille asunnon käyttäjät voivat altistua.
Saako huonosta sisäilmasta korvausta?
Asunto- ja kiinteistökaupan virhetilanteissa usein riidellään huonosta sisäilmasta.
Tärkeintä on kuitenkin selvittää, mitä huono sisäilma johtuu. Huonon sisäilman aiheuttavan vauriomekanismin tunnistamisen jälkeen tulee arvioida, oikeuttaako huono sisäilma kaupassa korvaukseen.
Huonepölyn tai sisäilman toksisuuden mittaamiseen ei ole sertifioitua, luotettavaa menetelmää. Huonoa sisäilmaa aiheuttavat olosuhteet voidaankin parhaiten selvittää vaurioituneista rakenteista otettavin mikrobinäyttein.
Toimenpiderajan ylittyessä tulee arvioida, oikeuttaako virhe hinnanalennukseen tai vahingonkorvaukseen tai jopa kaupan purkuun.
Käytännössä hinnanalennukseen voi olla oikeus silloin, kun terveyshaittaa aiheuttavien vaurioiden korjauskustannukset ylittävät noin 3 – 4 prosenttia maksetusta kauppahinnasta.
Mikäli myyjä on tiennyt virheestä ja salannut siitä kertomisen ostajalle, saattaa myyjän maksettavaksi tulla myös muita huonosta sisäilmasta aiheutuvia vahinkoja, kuten siivouskuluja, muuttokuluja ja sijaisasumiskuluja.
Mikäli myyjä ei ole toiminut huolimattomasti kaupassa eli ei ole tiennyt virheestä eikä ole salannut tietämiään seikkoja kaupan kohteesta, myyjän maksettavaksi voi salaisen virheen johdosta tulla vain virheen korjauskustannuksia, tutkimus- ja asianajokuluja.
Lue seuraavaksi: Kuinka tunnistaa homeallergia?
Lue seuraavaksi: Tetrakloorianisolin oireet – Mitä tehdä, kun talon haju aiheuttaa ongelmia?
